INTERPERSONAALINEN OHJAUS (IPC)

Intepersonaalisen ohjauksen rakenne

IPC ohjanta sisältää 3–6 tapaamiskertaa. Tapaamisilla keskustellaan ihmissuhteista ja merkittävistä elämäntapahtumista, sekä näiden ja masennusoireiden keskinäisiä yhteyksiä. Työskentelyn aktiivisuuden ylläpitämiseksi tapaamisia suositellaan toteutettavaksi viikoittain. Ohjannan voi päättää ennen 6. tapaamista, mikäli toipuminen on edennyt eikä ohjannan jatkamiselle olevan tarvetta. IPC:ssä tulee aina toteuttaa kaikki kolme vaihetta. Tarvittaessa keskivaiheen työskentelykertoja vähentäen.  

Ennen varsinaista työskentelyn alkua pidetään arviointikäynti, jonka tarkoitus on selvittää voisiko asiakas hyötyä IPC-ohjannasta. Arviointitapaamisella keskustellaan asiakkaan voinnista, oireista sekä muista kuormittavista tekijöistä. Kartoitetaan myös muut hyvinvointia edistävät tai estävät tekijät sekä asiakkaan toimintakyky.

IPC käytännössä

IPC- tapaamiset aloitetaan aina oireiden ja tapahtumien kartoituksella. Aloitusvaiheessa tehdään tarkempikartoitus asiakkaan oireista, ihmissuhteista ja niihin liittyvistä asioista. Tämän pohjalta muodostetaan yhteinen tapausjäsennys eli Formulaatio. ”Asiakkaan oma masennustarina”, joka kuvaa yksilöllisesti sitä, miten asiakkaan ongelmat ja oireet ovat kehittyneet sekä miten näiden suhteen on mahdollista saavuttaa muutoksia. Tämän keskustelun pohjalta valitaan yksi fokus / keskeinen työskentelyalue seuraavista; roolimuutos, rooliristiriita, suru (kuolemasta johtuva) tai sosiaalinen arkuus / eristäytyneisyys.

Keskivaiheessa, tapaamiset 2-5, työskennellään ongelma-alueen / fokuksen mukaisesti kohtia valittuja tavoitteita. Jokaisella tapaamisella käydään läpi ajankohtainen oirekuva ja niihin liittyvät ihmissuhdetapahtumat sekä tunteet. Keskivaiheen työskentelyssä hyödynnetään hyvän yhteistyösuhteen lisäksi IPC-tekniikoita, fokus alueen mukaisesti.

Päätösvaiheessa, eli viimeistään kuudennella ohjauskerralla, arvioidaan vointi, IPC-työskentely ja siinäedistymiset. Keskustellaan yhteistyön loppumiseen liittyvistä ajatuksista ja tunteista. Käydään yhdessä läpi ne asiat, joiden osalta työstäminen on vielä kesken, ja tehdään suunnitelma siitä mitä tapahtuu IPC:n jälkeen.

IPC-ohjanta nuorilla

Nuorten versio IPC:stä on suunnattu ensisijaisesti 12–18 vuotiaille, joilla on lievä masennus / masennusoireita jotka liittyvät ihmissuhteisiin ja elämäntapahtumiin. IPC on suunniteltu perusterveydenhuollossa käytettäväksi matalan kynnyksen menetelmäksi. Lähetettä ei tarvita IPC ohjantaan. Suomessa on annettu IPC nuorille vuodesta 2016 lähtien.

Ohjannassa painotetaan nuoren ajankohtaisten ihmissuhteiden merkitystä sekä masennusoireiden synnyssä että masennuksesta toipumisessa. Ajatelleen, että nuoren oireet helpottuvat, kun hän oppii ymmärtämään elämäntilanteensa kuormitustekijöiden ja masennusoireiden välisiä yhteyksiä sekä ratkaisemaan läheisiin ihmissuhteisiin liittyviä pulmia. Ohjannan tavoitteena on oireiden helpottamisen lisäksi myös sosiaalisen toimintakyvyn parantaminen harjoittelemalla yhdessä ihmissuhdetaitoja. Kehittymistä tapahtuu erityisesti silloin, kun tärkeän ihmissuhteen vaikeudet tulevat ymmärretyiksi ja korjatuiksi.

Nuorten IPC-työskentelyssä on keskeistä luoda hyvä yhteistyösuhde nuoreen. Työskentelyn aikana kerätään nuoren ympärille ihmisiä, jotka voivat tukea ja vahvistaa nuorta työskentelyn aikana ja sen jälkeen. Huoltajien mukaan ottaminen työskentelyyn tukee usein toipumista. Ohjannassa nuoren tulee voida ilmaista itseään omalla tavallaan ja rytmillään. IPC-työntekijän tulee huolehtia vaiheittaisesta ja aikarajatusta etenemisestä sekä yhdessä sovitussa fokuksessa pysymisestä. Hän tulee myös mukauttaa ohjantaa vastaamaan nuoren ikätasoa ja tarpeita. IPC-työntekijä auttaa nuorta tunnistamaan omia tarpeitaan ja tunteitaan sekä kommunikoimaan niistä läheistensä kanssa.

Tutkimuksia

Ensimmäiset IPC-tutkimukset on tehty Yhdysvalloissa jo 1980-luvun lopulla. Suomessa PsT Jarmo Kontunen tutki ja vertaili väitöskirjassaan perusterveydenhuollossa annettavaa interpersonaalista ohjantaa IPC:tä (7 käyntikertaa) erikoissairaanhoidossa annettuun IPT:hen (16 käyntikertaa) aikuisten masennuksen hoidossa. Tutkimuksessa havaittiin, että hoitomuodot olivat yhtä toimivia masennuksen hoidossa: yli puolet potilaista toipuivat 12 kuukauden seurannassa molemmissa hoitomuodoissa. Tutkimus osoitti, että lyhytkin hoitojakso voi olla ratkaiseva, jos se on riittävän intensiivinen. Myös läheisten tuella oli ratkaiseva merkitys toipumisessa. Väitöskirjan toisessa osatutkimuksessa tutkittiin toipumista edistäviä tekijöitä. Aineisto koostui viidestä toipuneesta potilaasta ja viidestä ei-toipuneesta interpersonaalisen ohjannan saaneista potilaasta. Toipumisen kannalta merkittäviä tekijöitä olivat fokusalueen valinta yhteisymmärryksessä, ohjaajan kyky rajata työskentely yhteen ongelma-alueeseen sekä potilaan mahdollisuus saada sosiaalista tukea omassa lähiympäristössään.

Lasten ja nuorten kouluhyvinvointia ja oppimisvaikeuksia väitöskirjassaan tutkinut PsT Pauliina Parhiala selvitti IPC-ohjannan hyödyntämistä 12–16-vuotiaiden koululaisten masennuksen hoidossa. Tutkimus osoitti, että oppilashuollossa IPC-lyhytinterventiolla voidaan lieventää masennusoireilua.

Jarmo Kontusen psykologian väitöskirja (2020) Therapeutic change in interpersonal counselling (IPC) for depression: A mixed methods study of primary health care patients

Pauliina Parhialan psykologian väitöskirja (2020) The role of learning difficulties and brief treatment for student well-being

Hae jäsenyyttä

Yhdistyksen varsinaiseksi jäseneksi voidaan hyväksyä interpersonaalisesta terapiasta kiinnostunut sosiaali- ja terveysalan ammattilainen. Hakemuksesta tulee ilmetä hakijan nimi, tutkinto, ammattinimike, työpaikka, sähköpostiosoite ja perehtyneisyys interpersonaaliseen terapiaan (teoriaopinnot, kirjallisuuteen perehtyminen, saatu työnohjaus ja kokemus IPT:n mukaisesta työskentelystä).

Lähettämällä lomakkeen hyväksyt tietojen käsittelemisen tietosuojaselosteessa kuvatulla tavalla.